Erillisyydestä yhteyteen

Oma tahto

Oma tahto on nujerrettu lapsena,

onko ihme, että olemme lampaita?

Se on pala palalta murrettu,

on viety lapsen tahto ja totuus, 

rajat uusiksi.

Ei kukaan kuuntele, 

itken naama punaisena.

Mulla on kuuma, en halua, olen uuvuksissa!

Miksi minun rajat ylitetään kokoajan, 

ei kuunnella, selitetä, miksi on mentävä?

Väkisellä vaatteet päälle, 

pääsee vanhempi töihin, 

tätä on elämämme.

Nujerretaan lapsi monta kertaa,

kunnes ei tunne rajojaan,

eikä osaa niistä enää kertoa.

Miltä tuntuu, missä vika, 

onko parempi taistella vai kuolla hiljaa?

Tämän takia saa yhteiskunta hyvän orjan, 

pahoinvoivan ja normeja noudattavan. 

Mitä ylempää sanotaan, teen sen, 

eikä omaa vointia tarvi kuunnella.

Haluamme kuulua yhteiskuntaan, 

ei hylkiö halua olla kukaan.

Ei omassa perheessä, 

eikä isommassa yhteisössä, 

ihminen haluaa kuulua joukkoon, 

on kyse selviämisestä!

Tuntuu niin pahalta lapsen puolesta, 

isä, äiti, huomaa olen olemassa!

Minulla on omat tunteet, 

mielipiteet ja tahto, 

voisitko kuunnella ja ymmärtää, tarjota lohtua?

Mihin teillä on niin hirveä kiire?

Jää huomaamatta lapsen erityislaatuinen piirre. 

Lapsi tunnistaa vielä oman sisimpänsä, 

haluaa näkyä ja tuntea kuuluvansa.

Perheeseen täysivaltaisena jäsenenä, 

eikä olla vaan tahdottomana jauhosäkkinä. 

Jota voi kuljettaa mihin tahansa, 

että kerkeää vanhempi omiin menoihinsa.

Lapsi oppii kyllä, ei minua kuunnella, 

tarpeeni ovat mitättömät, täytyy vain totella.

Sitten ihmetellään, kun ei tule kansannousua?

Miksi annamme oikeutemme polkea?

Miksei pysy rajat, tämä ei ole ok?

Jos en suostu, joudun ojasta allikkoon.

Pelko on, että hylätään yhteisön ulkopuolelle, 

häpeän, vajoan polvilleni.

Voisitko edes kuunnella, 

miksen halua tehdä tätä, 

ei se vie kuin minuutin sinun elämästä. 

Sitten kerrot syyt, 

miksi täytyy mennä, ymmärrät, lohdutat 

ja arvostat minun mielipidettä. 

Näin lapsi tulee sentään kuulluksi, 

vaikkei oma tahto aina toteutuisi. 

Lapsi tunnistaa omat halunsa ja tunteensa, 

kokee, on turvallista ne myös ilmaista.

Luoja, anna sisäisen lapseni tunnistaa tämä, 

on arvokas myös minun elämä. 

Myös minun tahdolla, 

tunteilla ja mielipiteillä on väliä, 

eikä minua hylätä, 

jos ne esitän.

Anna minun lopettaa itseni pakottaminen

ja aloittaa myös sisäinen vapautuminen.

Kahleet orjuuden murtuvat, 

pikku hiljaa tunnen oman tahdon, voimani nousevan. 

Jaa, näinkö minä oikeasti tunnen, 

enkä enää suutani sulje.

Tässä menee minun rajat, 

olethan myös sinä joustava!

Kunnioitat sitä mitä sanon, 

on tasavertaisuus kaiken a ja o.

Molempien tulee tulla kuulluksi ja ymmärretyiksi, 

näin myös sielunkumppanit tulee yhdistetyiksi.

Meillä on suora yhteys omiin tunteisiin, 

ilmaisen ne mielelläni sinulle rohkeasti.

Sinä arvostat minun avoimuutta,

alat itsekin saada uutta luottamusta.

Avoimuus, arvostus ja luottamus, 

on edessämme aivan uudenlainen kokemus.

Anna meille siihen välineet ja apu,

ymmärrys, rohkeus ja sisäinen johdatus.

Jotkut valitsee roolin olla itse huono johtaja, 

kostaa toiselle sen, 

mitä on itse kokenut lapsena.

Ei halua tuntea oloaan enää avuttomaksi, 

on näin rooliutunut vahvaksi vanhemmaksi.

Näitä rooleja näytellään koko elämä, 

ellei tunnisteta naamioiden syitä, 

sen alkuperäistä lähdettä. 

Vanhemman rooli voi olla voimakas, 

mutta katoaa myös aito yhteys toista kunnioittava. 

Kumpikaan rooli ei näistä ole hyvä, 

tulisi ihmissuhteiden olla toisia arvostava, pyhä.

Kuuntelen nyt minun sisäistä lasta, 

annan hänelle turvan ja huomion, 

se on arvokasta! 

Sitten teemme yhdessä päätöksiä, 

jotka molempien on helpompaa hyväksyä. 

Rakkaus omaa sisäistä lasta kohtaan, 

varmasti onnellisempaan tulevaisuuteen johtaa! 

Kiitos. Kiitos. Kiitos. 🙏💛🙏