Erillisyydestä yhteyteen
Oma tahto Oma tahto on nujerrettu lapsena, onko ihme, että olemme lampaita? Se on pala palalta murrettu, on viety lapsen tahto ja totuus, rajat uusiksi. Ei kukaan kuuntele, itken naama punaisena. Mulla on kuuma, en halua, olen uuvuksissa! Miksi minun rajat ylitetään kokoajan, ei kuunnella, selitetä, miksi on mentävä? Väkisellä vaatteet päälle, pääsee vanhempi töihin, tätä on elämämme. Nujerretaan lapsi monta kertaa, kunnes ei tunne rajojaan, eikä osaa niistä enää kertoa. Miltä tuntuu, missä vika, onko parempi taistella vai kuolla hiljaa? Tämän takia saa yhteiskunta hyvän orjan, pahoinvoivan ja normeja noudattavan. Mitä ylempää sanotaan, teen sen, eikä omaa vointia tarvi kuunnella. Haluamme kuulua yhteiskuntaan, ei hylkiö halua olla kukaan. Ei omassa perheessä, eikä isommassa yhteisössä, ihminen haluaa kuulua joukkoon, on kyse selviämisestä! Tuntuu niin pahalta lapsen puolesta, isä, äiti, huomaa olen olem...
Kommentit
Lähetä kommentti