Siriuspainter: Taidetta ja sielun ravintoa

Luojaksi En ole Jumala, olen Luoja. Olen itse luonut elämäni. Tässä simulaatiossa tunnen olevani unessa,  vailla tietoisuutta todellisesta luonteestani. Väsyneenä vaellan,  haluan olla jo vuoren laella. Sieltä näen kaiken kirkkaasti yläpuolelta,  tietoisuus laajenee,  tunnen sen joka solulla. Tiedän, että herätään kohta unesta ja saadaan tietoa uudesta maailmasta. Se on paljon todellisempi kuin tämä,  sillä se on meidän iankaikkinen elämä. Siellä olemme kaikki yhtä,  toistaen omaa jumalallista pyhyyttä. Kaikki on jo annettu anteeksi,  karman vyö avattu ja siteet katkaistu. Helpotus tuntuu kehollisesti,  tunnen vapautuneeni myös fyysisesti. Meitä herätellään nyt lempeästi,  muista suhtautua itseesi arvostaen ja hellästi.  Luoja meissä herätköön henkiin,  astumalla sille kuuluviin kenkiin. Ottamalla askelmat uudet,  luomalla toisenlaisen todellisuuden. Siellä rakkaus, runsaus, terveys ja vapaus,  on yhtä täydellistä kuin Jumalan rakkaus.  Jumalan rakkaus ja armo, anna meille siunaus,  vo

Susi Ulvoo susi yöllä kuutamolla, toivoo ystävää, yksin on paha olla. Se on väsynyt pitämään yllä kulisseja,  ei yksin jaksa, tarvii kainaloa. Ei susi halua puhua yhtään mitään,  kaipaa lepoa, luontoa ja omaa kotia. Paikkaa, jossa saa olla rauhassa,  ystävät tunnistavat kyllä toisensa. On turvallista antaa defenssien laskea,  katsoa, mitä uupumus kätkee taaksensa. Ehkä sinua ei yritetäkkään tuhota,  voit helpotuksesta huokaista ja näyttää luonteesi. On olemassa ihmisiä,  jotka rakastavat susia. Niiden viisautta ja puheita tosia. Annetaan susien rauhassa parantua,  kotiin löytää ja elämään rakastua. 💓💓💓  

Syyllisyys On kollektiivinen tunne tämä,  olet velkaa,  että sulla on tämä niin sanottu elämä. Sinun pitää tuntea syyllisyyttä siitä,  jos tuntuu, ettet töissä riitä. Myös sairasloma palkkoineen,  on joltain muulta pois ja homma takkuilee.  Muista ottaa syyllisyys myös palkasta,  et ole töissä ja silti saat korvauksen rahassa.  Työkaverit tuntee kateutta,  on minulla myös huono olo,  miksi minun pitää jaksaa,  vaikken osaa edes nukkua. Mistä kumpuaa tämä ainainen syyllisyys?  Lapsen sairauskaan ei ole riittävä poissaolon syy.  Vaikka yhteiskunta sen jotenkin hyväksyy,  työkaverit vähintäänkin väheksyy.  Vai onko se oma syyllisyys toisen muodossa,  näyttää oman syyllisyyden Jumalaerosta?  Miksi piti minun tulla tänne?  Missä tuntuu,  ettei edes Jumala ole ystävämme. Kaikesta tulee mieleen lapsuuden trauma,  anteeksi anna ja unohda kauna.  Ehkä sinut armahdetaan lopulta,  saat kokea sen,  miltä tuntuu olla Jumalan oma.  Aamen, aamen, aamen, parannusta ja siunausta toivokaamme. 🙏