Siriuspainter: Taidetta ja sielun ravintoa

Syyllisyys Ketä voin syyttää tästä, että menesty en tässä niin sanotussa elämässä? Onko vika itsessä, äidissä ja isässä? Olen tässä miettinyt vihanpuuskassa, ketä voin syyttää tästä SAATANA! Kuinka kaukaa sukulinjasta,  tulee tämän kaiken alullepanija? Auttaako se häntä syyttää, jos ei hänen käsittelykykynsäkään siihen riittänyt. Että ymmärtäisi antaa tunteiden tulla,  voisi ne jollekin sydämeltään vuodattaa. Ehkä hänellä ei ollut ketään, kuka antaisi ymmärrystä ja apua. Miksi tietoisuus on ollut niin matala, että kaiken kivun on annettu sukulinjoissa jatkua? Isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, kylmyyden, haukkumisen ja epäonnistumisen. Ei ollut isovanhemmilla rakkautta ei lämpöä,  sinun syytäsi, että ruoka ei riitä! Lapsi tuntee syyllisyyttä omasta syntymästään,  yrittää miellyttää kaikkia,  itsensä menettää.  Ei enää tiedä, kuka itse on,  mitä tuntee ja miksi on onneton.  Haahuilee haamuna vuodesta toiseen,  ihmettelee,  miksei mistä...

Epämiellyttävä totuus  Mikä on sellainen asia,  jota et millään halua katsoa tai ääneen sanoa? Pelkäät loukata toisia,  silläkin hinnalla,  että saat itse sitä myöhemmin katua. Pilaat mieluummin vaikka oman elämän,  kuin sanot ääneen sen totuuden,  mikä kasvaa sun sisällä. Lopulta totuus käy liian isoksi, se tekee rakoja pintakerrokseesi. Reikien tukkiminen vaatii paljon voimavaroja,  joiden huomaat pian loppuvan. Anna sen kuoren murentua,  ole vihdoin rehellinen ja alat parantua.  Lopeta itsesi hylkääminen, sano epämiellyttävä totuus ensin itsellesi. Katso, mitä tunteita se herättää,  ehkä muut sen kestää tai on kestämättä.  Tärkeintä on, että sinä alat parantua,  tunnistaa aidon itsesi ja siihen rakastua.  Ei toisten loukkaamista tarvitse pelätä,  on aika horroksesta herätä.  Tehdä niinkuin sydän oikeaksi tietää,  ei tarvitse enää apävakautta sietää.  Valheella on lyhyet jäljet,  totuus olkoon ys...

Luojaksi En ole Jumala, olen Luoja. Olen itse luonut elämäni. Tässä simulaatiossa tunnen olevani unessa,  vailla tietoisuutta todellisesta luonteestani. Väsyneenä vaellan,  haluan olla jo vuoren laella. Sieltä näen kaiken kirkkaasti yläpuolelta,  tietoisuus laajenee,  tunnen sen joka solulla. Tiedän, että herätään kohta unesta ja saadaan tietoa uudesta maailmasta. Se on paljon todellisempi kuin tämä,  sillä se on meidän iankaikkinen elämä. Siellä olemme kaikki yhtä,  toistaen omaa jumalallista pyhyyttä. Kaikki on jo annettu anteeksi,  karman vyö avattu ja siteet katkaistu. Helpotus tuntuu kehollisesti,  tunnen vapautuneeni myös fyysisesti. Meitä herätellään nyt lempeästi,  muista suhtautua itseesi arvostaen ja hellästi.  Luoja meissä herätköön henkiin,  astumalla sille kuuluviin kenkiin. Ottamalla askelmat uudet,  luomalla toisenlaisen todellisuuden. Siellä rakkaus, runsaus, terveys ja vapaus,  on yhtä täydellistä kuin Jum...

Susi Ulvoo susi yöllä kuutamolla, toivoo ystävää, yksin on paha olla. Se on väsynyt pitämään yllä kulisseja,  ei yksin jaksa, tarvii kainaloa. Ei susi halua puhua yhtään mitään,  kaipaa lepoa, luontoa ja omaa kotia. Paikkaa, jossa saa olla rauhassa,  ystävät tunnistavat kyllä toisensa. On turvallista antaa defenssien laskea,  katsoa, mitä uupumus kätkee taaksensa. Ehkä sinua ei yritetäkkään tuhota,  voit helpotuksesta huokaista ja näyttää luonteesi. On olemassa ihmisiä,  jotka rakastavat susia. Niiden viisautta ja puheita tosia. Annetaan susien rauhassa parantua,  kotiin löytää ja elämään rakastua. 💓💓💓  

Syyllisyys On kollektiivinen tunne tämä,  olet velkaa,  että sulla on tämä niin sanottu elämä. Sinun pitää tuntea syyllisyyttä siitä,  jos tuntuu, ettet töissä riitä. Myös sairasloma palkkoineen,  on joltain muulta pois ja homma takkuilee.  Muista ottaa syyllisyys myös palkasta,  et ole töissä ja silti saat korvauksen rahassa.  Työkaverit tuntee kateutta,  on minulla myös huono olo,  miksi minun pitää jaksaa,  vaikken osaa edes nukkua. Mistä kumpuaa tämä ainainen syyllisyys?  Lapsen sairauskaan ei ole riittävä poissaolon syy.  Vaikka yhteiskunta sen jotenkin hyväksyy,  työkaverit vähintäänkin väheksyy.  Vai onko se oma syyllisyys toisen muodossa,  näyttää oman syyllisyyden Jumalaerosta?  Miksi piti minun tulla tänne?  Missä tuntuu,  ettei edes Jumala ole ystävämme. Kaikesta tulee mieleen lapsuuden trauma,  anteeksi anna ja unohda kauna.  Ehkä sinut armahdetaan lopulta,  saat kokea se...